Jouko Sarlin ryhtyi 1980-luvun lopulla selvittämään sukunsa esi-isiä ja -äitejä. Niin kuin oheisesta tekstistä käy ilmi, sukututkimus reilut 30 vuotta sitten oli melkoisen työlästä ja kesti vuosikausia. Itseltäni vei nykyvälineillä pari minuuttia löytää oheinen kirkonkirja digiarkistosta.

Kirjoituksessa mainitulla Abraham Johanssonilla (1712 - 1772) oli tytär Elisabeth (1754 - 1830) ja tällä tytär Eva Christina (1795 - 1876). Eva Christinalla oli poika Isac Wilhelm (1821 - 1897), tällä poika Wilhelm Florentin (1875 - 1960) ja hänellä poika Vilho Sarlin (1906 - 1989) eli Joukon isä. 

Elisabethilla oli veli Henric (1756 - 1815) ja tällä poika Henrik (1791 - 1835). Nuoremman Henrikin jälkeläisiä ovatkin sitten Konstantin, Bernhard ja Mårten Sarlin.

”Sanotaan hänen syntyneen Pälkäneellä ja että asui Hästössä maanmittari-insinöörin ottopoikana. Kirkkoherra kertoi häneen muuttaneen tänne Kiskosta”. Näin pohdiskeli ukki eräässä kirjeessä noin 45 vuotta sitten.

Pappila

Pälkäneen pappilan ulko-ovesta sisään eteiseen. Kanslian oven pielessä ”liikennevalot” kuin virastossa konsanaan. Napin painallus ja hetken päästä vihreä kutsui sisään. Vastassa itse kirkkoherra ja kanslistirouva.

”Hyvää päivää, olen Jouko Sarlin. Etsin tietoja isäni ukista, joka on syntynyt Pälkäneellä vuonna 1821. Voisinko tarkistaa asian arkistostanne?”

”Kyllä muuten, mutta tämän ikäiset kirjat ovat jo maakunta-arkistossa”, tiesi kanslisti.

Kirkkoherrakin yhtyi keskusteluun ja kysyi, ”onko rovasti Sarlin teille sukua?” Tähän en voinut antaa vastausta ”tutkimusten tässä vaiheessa”.

Arkisto

Pari kuukautta myöhemmin soitin Hämeen maakunta-arkiston ovikelloa. Summeri soi ja ovi avautui. Tiskin takana istui virkailijaneitonen. Jälleen esitin asiani.

”Oletteko varannut ajan mikrofilmin katselulaitteelle?” En tietysti ollut. Onneksi kahden tunnin päästä löytyi vapaa aika. En siis ollut ajanut turhaan sadan kilometrin matkaa.

Tunnit kuluivat hitaasti, mutta vihdoinkin.

”Minulla on varattu aika”.

”Takin voitte jättää naulakkoon ja salkun tuonne lokeroon”. Muistiinpanovälineet sai sentään ottaa mukaan.

Ensikertalaisuus taisi kuvastua olemuksestani, koska virkailija omaehtoisesti tuli opastamaan minua. Ensin piti täyttää tutkijakortti; nimi, ammatti, osoite ja tutkimuksen tarkoitus.

Tässä asiakirjaluettelo seurakunnittain, rippikirjoja, syntyneitä, kuolleita, vihittyjä, muuttaneita …?

Syntyneet 1821, mikrofilmin numero, mikrofilmi, katselulaite ja käyttöopastus. Ensimmäinen ruutu, toinen, kolmas, mitä ihmettä tässä on? APUA! Ymmärtävästi hymyillen, ”tämä on vihittyjen luettelo”, filmin kelausta, ”kas tässä”.

Oikea vuosi ja kuukausi ja päivä …, ei täällä ole sen nimistä? Muita päiviä ja kuukausia ei vieläkään mitään. Missä sitten? Rippikirja, jossa kylät, kartanot, talot, torpat, asukkaat, loiset, syntymäajat ja paikat …, kaikki tuntuu turhalta.

Muuttaneiden luettelot, seurakuntaan muuttaneet, seurakunnasta muuttaneet, löytyy kaksi Sarlinia, Svante ja Edla. Voisivatko he olla sukua? Kirjataan ylös nimi, sivu, kelan numero.

Aika loppuu, tulos on pettymys. Vielä muutama kysymys virkailijalta.

”Samat tiedot löytyvät myös valtionarkistosta, kiitos”.

Suurempi arkisto

”Valtion arkisto – hetkinen, yhdistän päivystäväle maisterille”.

”Soitatteko Helsingistä?”

”Kyllä”.

”Siinä tapauksessa teidän on tultava varaamaan aika käymällä henkilökohtaisesti, vain pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat voi varata ajan puhelimitse, tervetuloa”.

Kolmas kerta toden sanoo. Portaita ylös, ovesta sisään ja nimi kirjaan. Seuraavasta huoneesta tiskin takaa löytyy maisteri, joka opastaa. Vanhan tutkijasalin puolella ovat kirkon arkistot. Katselulaitteiden ajanvarauskirjaan nimi sopivaan vapaaseen ajankohtaan. Siinä on sivuja viikoksi eteenpäin, pisin aika koneella on kolme tuntia kerrallaan.

Luettelot seurakunnittain, filmien säilytyskaapit, katselulaitteet, aivan kuten Hämeenlinnassakin, mutta kaikkea on paljon enemmän.

”Salin perältä löydät mustat kirjat”.

”Onko niissä jotain hämärää?”

”Ne sisältävät syntyneiden, kuolleiden ja vihittyjen luettelot, ns. historiakirjat, seurakunnittain lajiteltuina ja puhtaaksikirjoitettuna, katselu tapahtuu tällaisilla laitteilla. Näihin ei tarvitse erillistä ajanvarausta”.

Vihdoinkin tositoimiin. Vielä kerran Pälkäneen syntyneet yhtä laihoin tuloksin kuin ennenkin. Täytyy aloittaa sieltä, mistä varmasti löytyy jotakin.

Särkisalo, rippikirja 1850 vaiheilta, kela koneeseen, talojen nimiä – tuttujakin – vilisee kuvaruudulla. Vihdoinkin Hästö-rustholl, tjönstefolket, Isaac Wilhelm Sarlin, 10.3.1821, Pälkäne, från Kisko 1837.

Kisko, rippikirja, jälleen paljon taloja, tälläkertaa aivan outoja. Miten täältä Iisakin löytää, käsialakin mitä sattuu, sivuja yli kaksisataa, nimet ovat hitaita lukea, mutta vuosiluvut erottuvat selvästi.

1821, 1821, …, 1821, …, ei tämä, edelleen 1821, …, 1821, …, vihdoinkin, Toja Sågkvarn, dreng gosse Isaac Wilhelm Sarlin, från Karis 1833.

Karjaa, communionbok ja kelaus, Kihla Kapellan, tjänstefolk ja Isaac Wilhelm Sarlin, från Pälkäne 1831.

Karjaan muuttokirjat 1831, … että näitä lappusia on paljon. Lopultakin jotain tutunnäköistä, ”… handels hökare enkan Eva Stina Sarlins gosse … Isaac Wilhelm, född …, från Pälkäne. Taas Pälkäneellä ja sieltä ei löydy mitään. Kello soi, aika on rientänyt, kohta kahdeksan, henkilökuntakin haluaa joskus päästä kotiin.

Päivän oivallukseni on käsite ”kappeliseurakunta”. Puhelu pappilaan. Itse kirkkoherra vastaa puhelimeen.

”Vain Sahalahti on ollut kappelina”.

”Kiitoksia paljon, toivottavasti tämä auttaa”.

”Onko rovasti Sarlin teille sukua?”

”Ei vieläkään”.

Kiireesti arkistoon, löydän oikean kelan, löydän oikean kohdan.

Sahalahden syntyneet 1821,
Martii, 15, 16, 26,
Isaac Wilhelm, oäkta,
Tursola, Eva Stina Sarlin,
Samma faddran som ofvan.

Rippikirjakela koneeseen, kelausta, syntymävuosia, taloja 150 sivua, ei mitään tulosta. Olisiko muuttanut muualta? Naapuripitäjien syntyneitten luetteloita, Pälkäne, Kuhmalahti, Teisko, Tampere,  … Eva Christina, isä Anders Giölstrand, äiti Elisabeth Sarlin.

Tampereen rippikirjat 1795, onneksi vain vain sata taloa, no 92, bruks bokhollaren Israel Sarlin, snickare Anders Giölstrand, Elisabeth Sarlin, Eva Christina … . Yhä syvemmälle menneisyyteen, Tampereen rippikirjat loppuvat. Messukylästä löytyy Tampereen kauppala. Taas kerran jäljet häviävät.

Muuttokirjojen satunnaista katselua, ruutu kerrallaan, tunti kerrallaan … ei mitään …, … takaisin tuossa oli jotain tuttua, … Lisa Abrahamsdotter …, voisiko se olla tämä? Tullut Siuntiosta, löytyisikö sieltä mitään. Musta kirja vastaa nopeiten.

Siuntio 1754 syntyneet, Wejans, Abraham Johanssson, Kirstin Abrahamsdotter, Elisabeth, ja syntymäaikakin sama. Kello soi! Aika on taas lopussa, aina sama juttu. Olisiko huomisella vielä vapaita aikoja? Onneksi löytyi pari tuntia.

Siuntion communionbok, Wejans ja Kråkas ja koko perhe kuin suoraan sukutaulusta. Vihdoinkin!

”……. ainakin he ovat ihan Sarlinien näköisiä …….!

Kun seuraavan kerran tapaan Pälkäneen kirkkoherran ja kun hän kysyy minulta, ”oletteko sukua rovasti Sarlinille”, voin vihdoinkin antaa vastauksen. Ja vastauksen annan vaikkei hän sitä minulta kysyisikään.

Kuvassa Jouko Sarlinin isä, isoisä ja mummu. Kolme sukupolvea Särkisalossa v. 1920.

Vasemmalta: Famy Sarlin, Maria Lovisa Sjöholm, Vilho Sarlin ja Wilhelm Florentin Sarlin.

Teksti: Jouko Sarlin
Julkaistu alunperin Sukuseura Sarlinin lehdessä nro 1.