~ Henrik

Syntyi 07.02.1781 Tampereella, kuoli 05.06.1835 Viitasaarella.

Henric Sarlinin syntymäpaikka on melkoisella varmuudella Tampere.

15-vuotiaana hän lähti kodistaan maailmalle opin hakuun. Opinnot sujuivat hyvällä menestyksellä.

Ulkoiselta olemukseltaan Henric oli pitkä, leveäharteinen ja voimakas, hänellä on komeat miehekkäät kasvot, kyömynenä ja kiharat, ruskeat hiukset. Hänellä oli kaunis ja sointuisa lauluääni.

Lähde: Unio Sarlin: Slöktens första generationer. Schematisk uppställning över släkten. Släkten Sarlin. Teoksessa Släkten Sarlin från Sjundeå-Viitasaari. Bernhard Kristfrid Saralin En märkesman. Sukuseura Sarlinin julkaisuja 1.

Henrik Sarlin oli suomen- ja ruotsinkielentaitoisena sopiva erilaisiin luottamustoimiin. Hän oli hyvä stilisti ja asiakirjojen laatija. Hän harrasti erityisesti lääkeaineoppia ja välskärintaitoja. Nuorena Henrik oli Hämeessä. 1813 hän muutti Teiskosta Saarijärvelle Plathanin perheen kotiopettajaksi. Näissä tehtävissä hän saavutti hyvän ihmistuntemuksen, josta oli paljon hyötyä eri tehtävissä myöhemmin Viitasaarella, jonne hän muutti 03.08.1814 kanttoriksi valittuna. Henrik oli musikaalisten taipumustensa ja kauniin laulunäänensä vuoksi sopiva kanttoriksi ja lukkariksi hänen edeltäjänsä Anders Kahelanuksen kuoltua kirkonmäellä virantoimituksessa sydäninfarktiin.

Henrik Sarlin hoiti myös pitäjän apteekkia (socken apothek) ja oli tunnettu välskärintaidoistaan.

Henrik joutui pahaan onnettomuuteen syysmyrskyssä miltei Kokkilan rannassa. Voimakas lounaistuuli ahtoi terävät vaahtopäät Suovanselän yli, jolloin aallot löivät veneeseen ja kaatoivat sen. Henrik oli hyvä uimari, mutta hän joutui kellumaan hyytävässä vedessä useita tunteja. Pastori Kiljanderin ja henkikirjoittaja Granbergin sitkeät ponnistelut johtivat siihen, että Henrik saatiin tajuihinsa. Hän eli tämän jälkeen sairaalloisena muutamia vuosia.

Lähde: Juhani Saraste: Konstantin Sarlinin elämästä,1998.

Eräänä myrskyisenä Mikkosunnuntaiaamuna oli Nuottasen nuori morsiuspari ruualla Raunioniemessä. He olivat tulleet Suovanselän poikki suurella kolmilaidalla kirkkoon vihille. Isämme oli sitävarten käytävä pappilassa ja istui soutamaan pieneen veneeseen. Keskellä salmea tuli myrskyaalto vaahtopää ja hautasi pienen aluksen vettä täyteen. Samalla katkesi airotulli ja vene kaatui. Lapset seisoimme pihamaalla ja aloimme huutaa että ”isä kaatui järveen”. Häämiehet juoksivat kolmilaitaansa ja riensivät apuun. Mutta myrsky oli niin ankara, että kolmilaita meni kolme kertaa ruumiin yli, ennen kuin saivat sen – kuolleena kolmilautaan ja soutivat pappilaan. Siellä tekivät ihmisystävät iltapäivälle asti työtä, ennenkuin saivat isämme henkiin. Mutta terveeksi hän ei tullut. Kitui muutamia vuosia ja jätti lapsilauman orvoiksi v. 1835. Turhaa työtä oli koettaa selittää hellän äitimme sydämen tuskaa, kun myrsky esti pääsemästä näkemään miestään ennenkuin illan tullen.

Lähde: Konstantin Sarlin: Henric Sarlinia kohdannut onnettomuus. Teoksessa Släkten Sarlin från Sjundeå-Viitasaari. Bernhard Kristfrid Sarlin En märkesman. Sukuseura Sarlinin julkaisuja 1.

Kanttori: seurakuntaveisuun ja kirkkokuoron ohjaaja, lukkari.

Lukkari: alkujaan kellonsoittaja, sittemmin seurakunnan toimihenkilö, jolla on eri aikoina ollut erilaisia tehtäviä, mm. suntion, kellonosittajan ja kanttorin tehtävät.

Suntio: kirkonvartija. Suntio avaa ja sulkee kirkon ovet, kantaa kolehdin, kiinnittää virsien numerot tauluun jne.

Lähde: Nykysuomen sanakirja. 1970.

Lovisa Schiöneman var gift med Henrik Sarlin, hvilken jämten sin moder Helena Trogen, f. 1763 och död 1837, inflyttat till orten kort efter kriget. Hvar Henrik Sarlin studerat är tillsvidare okändt; men av hans efterlämnade skrifter framgår, att han var kunnig i svenska och finska spräken samt god stilist. Synes även hafva känt latinet samt läkemedlen och kirurgi. Måhända stod hans vagga i Tavastland, emedan man hört att Sarlin, likt mången annan obemedlad yngling den tiden vandrat som djeken i Tavastlands bygden, hvarunder han samlat den stora människokännedom och folkeliga välvilja hvaraf han besjälades under hela sitt lif, ömmande för medmänniskor lidande och nöd.

Till sin yttre människa var Henrik Sarlin högväxt, med vackert manlig ansikte, böjd näsa och lockligt brunt hår. I mannaålder var han fetlagd och stark. Han kom som ung informator för Plathanerna i Saarijärvi och kort därefter valdes han till Cantor i Wiitasaari moderförsamling, efter Andreas Kahelanus plötsliga död ipå kyrkobacken. Om denne har dåvarande Biskopen yttrat i Visitats protokollete: att Andreas Kahelanus befann vara bokförd (sat sapienti).

Henrik Sarlin hade vacker melodisk sångröst, som synes hafva gått arf till hans barn och ännu mera barnabarn. Han var snart allmänt medborgerligt förtroende i hela orten genom sina insigter i läkekonsten samt kirurgiska färdighet som han utöfvade på sina vaccinationsresor i mellersta Finland. Han hade eget s.k. ”sockne apothek” och hämtade medicinalier ända från Åbo, Julinska firman, som den tiden var känd för den bästa drogerihandel i landet.

För sin medborgerliga verksamhet erhöll Sarlin sedermera utmärkelsetecken att bäras å bröstet (hvilket han dock ej nyttjade). Under svår storm om sommaren 1832 råkade han i snönöd derigenom, att årtullen brast och hans lilla båt med samma gick runt över och han låg i timmatal i vågorna, emedan stormen försvårade hans bergning. Omsider upptogs han som skendöd från vattenytan. såsom skicklig simmare hade han lyvkats afkläda sif både kläder och skoplagg och fet som han var, flöt kroppen under rullning af vågorna. Genom prosten Kiljanders och kammarskrifvaren Grefbergs outtrötteliga behandling under freda timmars tid kvicknade han till lifs igen, men såg sedermera ej någon frisk dag, tills han tre år derefter dog i sin bästa mannaålder sorgd och saknad af alla. Hvad den milda och känsliga hustrun kände då hon såg båten kantra och för stormen ej kunde komma till hjälp, utan gick och vred händerna på stranden, det kan ingen penna uttala.

Att församlingens saknad efter Sarlins död var uppriktig bevisas deraf, att äldste sonen valdes enhälligt till fadrens efterträddare. Tack vare den gamla goda tiden hölls tjänsten vakant i fyra år tills sonen Karl fyllde 17 år och tillträdde vid denna ålder klockaretjänsten.

Dessa makars äktenskap välsignades af 8 barn.

Lähde: Viitasaaren kanttorin Konstantin Sarlinin pojallensa kihlakunnantuomari Julius Sarlin-Sarasteelle tekemä esitys Sarlinin ja Schiöneman’in suvuista. Lepola 1911.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s