Osmo Kalpala in memoriam

osmo-6Osmo Yrjö Teuvo Pentti Kalpala, ent. Sarlin, kuoli Espoonlahden hoivakodissa 12. syyskuuta 2016 91-vuotiaana. Hän oli syntynyt Helsingissä 9. heinäkuuta 1925.

Kalpala kasvoi nelilapsisen perheen esikoisena ja vietti lapsuutensa kolmen sisaruksensa kanssa täysihoitolassa Petaksessa. Täysihoitolan johtaja Tyyne Hämäläisestä tuli hänelle tärkeä henkilö oman äidin asuessa pitkiä jaksoja Ranskassa. Vanhempiensa eron jälkeiset lomamatkat isän kanssa Hankoon, Terijoelle ja Hämeenlinnaan säilyivät onnellisina hetkinä mielessä läpi pitkän elämän.

Pujottelu, syöksylasku ja autourheilu olivat tärkeässä roolissa Osmo Kalpalan elämässä. Alppilajien harrastus alkoi murtomaasuksilla Kauniaisten mäessä. Hän voittikin Grankullan IFK:n ensimmäiset pujottelukilpailut maaliskuussa 1946. Myöhemmin hän saavutti viisi akateemista pujottelumestaruutta ja hopeaa pohjoismaisissa akateemisissa pujottelumestaruuskilpailuissa vuonna 1952.

Lasosmo-4ketteluharrastuksen kautta Osmo Kalpala tutustui kilpa-autoilijana tunnettuun K. A. Ebbiin, joka houkutteli hänet autourheilun pariin. 1950-luvulla hyvin suosituissa taitoajokilpailuissa hän saavutti nk. suurmerkin, mikä oli arvostetuin kyseisessä lajissa myönnetty tunnustus.

Hän piti tärkeänä, ettei kilpailumenestystä voisi lukea ylivertaisen kaluston avulla hankitun etulyöntiaseman ansioksi ja valitsi siksi autokseen monien ylenkatsoman Ifan.

Sama asenne määritti monesti myös auton valintaa rallikilpailuihin. 1954 Osmo Kalpala osallistui Eino Kalpala kartanlukijanaan ensi kerran Jyväskylän Suurajoihin, missä veljekset heti selviytyivät voittajiksi. He uusivat Suurajovoiton vielä vuosina 1956 ja 1958, joka kerran erimerkkisellä autolla.

Osmo Kalpalaa voi pitää Suomen ensimmäisenä maan laajuisesti tunnettuna rallitähtenä. Julkisen profiilin antamalla auktoriteetilla hän kirjoitti kattavia autojen testiraportteja Suomen Autoklubin AK:n julkaisemalle Moottori-lehdelle.

osmo-7Kalpaloista tuli myös ensimmäinen suomalaispari, joka pääsi kilpailemaan tehdastallin riveissä. 1959 he starttasivat Monte Carlo Ralliin Citroenin joukkueessa. Osmo Kalpalan nopeus kesti vertailun lajin kansainvälisten huippujen joukossa, mutta kokemattomuus mannermaan koitoksista kostautui turhina virhepisteinä. Pitkät ja raskaat rallit olivat kuitenkin Osmo Kalpalan mieleen, koska niissä punnittiin niin miehistön henkistä kuin fyysistäkin kuntoa.

Osmo Kalpala osallistui myös aktiivisesti ralliurheilun kehittämiseen. Hän mm. veti työryhmää, joka pyrki uudistamaan rallisäännöstöä niin, että nopeus suljetuilla erikoiskokeilla tunnustettaisiin tärkeimmäksi tuloksia määrääväksi tekijäksi, kun monet rallit 1950-luvulla olivat vielä luoneeltaan matkailuajon kaltaisia.

Aktiiviuransa jälkeen Kalpala toimi Suomen Urheiluautoilijoiden Liiton puheenjohtajana kolmeen otteeseen vuosien 1963 ja 1973 välillä.


Kalpalan
 aktiivinen harrastustoimintansa ulottui myös kotiseutu- ja Lions-toimintaan. Hän toimi Lions Club Helsinki Lauttasaari-osaston presidenttinä, 107-B-piirin kuvernöörinä sekä Suomen Lions-liiton puheenjohtajana.

Hän oli myös perustamassa Lauttasaareen maailman ensimmäistä nuorison Lions-Clubia, Leo-Clubia. Hänelle myönnettiin Lions Club-järjestön kansainvälinen elinaikaisjäsenyys vuonna 1983. Lisäksi hän oli Lauttasaaren kirkkoneuvoston jäsen.

Kilpa-autoilu oli Kalpalalle vain harrastus, sillä isänsä sairastuttua 40-luvun lopulla hän ja veljensä Eino joutuivat ottamaan vastuun Radiotukku Oy:stä. Osmon opinnot Helsingin kauppakorkeakoulussa oli jätettävä kesken. Osmo toimi Radiotukun hallituksen puheenjohtajana.

osmo-5Fagent Oy:n puitteissa toiminta laajeni myöhemmin alppiurheiluvälineiden ja hiihtokeskuslaitteiden maahantuontiin. Vuoden 1963 lopussa veljekset perustivat Turenkiin, Kalpalinnan hiihtokeskuksen. Investoinnit Kalpalinnaan Radiotukun kehittämisen kustannuksella eivät olleet Osmon mieleen. Osmo Kalpalalle vuonna 1964 sattunut vakava auto-onnettomuus vei hänet pitkään sairaalahoitoon ja veljesten yhteistyö suistui lopulta raiteiltaan.

Kalpala joutui luopumaan Radiotukun omistuksesta ja ottamaan omaisuudenjaossa Kalpalinnan omistuksen. Kalpalinnalla ei ollut siinä tilanteessa itsenäisen toiminnan edellytyksiä ja toiminta päätyi pian konkurssiin. Hän käynnisti myöhemmin nimeään kantavan elektroniikka-alan yrityksen.

Kalpala jäi vaimonsa Lailan kanssa yhtiöstä eläkkeelle vuonna 1992. Neljä vuotta myöhemmin Laila Kalpala kuoli. Toivuttuaan puolisonsa kuolemasta Osmo Kalpala eli lastensa ja lastenlastensa läheisyydessä Espoon Haukilahdessa, jossa koko leikkipuisto oppi tuntemaan lähes päivittäin heitä tervehtimässä käyneen lempeän Papan. Aika kului mukavasti myös suuren valokuva-arkiston ja hienojen leikekirjojen parissa.

osmo-2Sarlinien sukuseuran puheenjohtajana hän toimi neljännesvuosisadan. Eläkeläistanssit pitivät kuntoa yllä ja toivat hyvää mieltä. Vuonna 2010 Osmo Kalpala sai aivoinfarktin ja joutui viettämään viimeiset vuotensa sänkypotilaana.

Osmo Kalpala oli avarakatseinen, humaani ja läheistensä suuresti rakastama ihminen, joka vaikutti esimerkillään. Tasavallan presidentti myönsi hänelle Suomen Leijonan Ritarikunnan I luokan ritarimerkin vuonna 1984.

Esa Illoinen
Asmo Kalpala

Kirjoittajat ovat autourheiluhistorioitsija ja Osmo Kalpalan poika.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s