Seuraavan kirjoituksen on Lea (o.s. Sarlin) ja Viktor Poreen perhearkiston talletteiden sekä muistitiedon ja haastattelujen pohjalta laatinut enostansa Vuokko Raekallio-Teppo 1973.

Kun rohkeasanainen isänmaan ystävä ja Rauman suojeluskunnan perustaja Knut Sarlin syystalvella 1917 puhui punakaartilaisten murhaaman suuromistajan ja suurlahjoittajan Alfred Kordelinin haudalla, tämä esiintyminen merkitsi hänelle lopullista hengenuhkaa. Saatuaan tietää punakaartilaisten vangitsemisaikeesta Knut Sarlin lähti suoraan Kordelinin haudalta pakomatkalle aateveljensä, laivanvarustaja John Nurmisen kanssa. Pakomatkan dramaattisuus on säilynyt elävänä omaisten ja sukulaisten mielessä.

Santarmit vartioivat Rauman satamaa ja tarkastivat kaikki lähtevät laivat; normaalia laivalla pakenemista ei siis voitu ajatela. Yritettiin toista keinoa: Nurmisen tarkastettu laiva lähti merelle, mutta odotti sopimuksen mukaan aluevesirajan ulkopuolella isäntäänsä ja Knut Sarlinia viedäkseen heidät Ruotsiin. Matkavaatteet juhla-asujen tilalle toimitettiin salaiseen vaihtopaikkaan, ja pian erkani Rauman sataman rannasta kahden venäjänkielisiä lauluja hoilaavan ”humalaisen” vene, jolla pakenijat lähtivät yrittämään syysmyrskyssä kohti avomerta ja pelastusta. Satamaa vartioivat venäläiset sotilaat luulivat humalaisten upseeriensa olevan liikkeellä!

Knut_ja_Helmi_cutSekä Sarlinien että Nurmisten kodissa pidettiin kotitarkastus, mutta Knut Sarlinin hallussa olleita suojeluskuntapapereita punakaartilaiset eivät löytäneet. Pakomatkan onnistumisesta saatiin tieto jännittyneen odotuksen jälkeen, kun laivan kapteeni lähetti rouva Nurmiselle viestin, että ”molemmat Tukholmaan toimitetut kollit olivat tulleet perille ehjinä”. Helmi Sarlin puolestaan luki ruotsinmaalaisesta lehdestä miehensä kirjoituksia ja seurasi siten hänen elämäänsä. Kirjeyhteyskin saatiin myöhemmin.

Ruotsissa Knut Sarlin – paitsi että kirjoitti artikkeleita sikäläisiin lehtiin, mm. Aftonbladetiin – oli mukana Suomen vapaustaistelun avustustoiminnassa usean komitean sihteerinä. Takaisin hän pääsi palaamaan helmikuun loppupuolella 1918 Suomen Tukholman-lähetystön kuriirina ja ryhtyi ylipäällikkö Mannerheimin neuvottelukunnan määräyksestä toimittamaan Vaasasta käsin ”Valkoista Suomea” yhdessä Kyösti Vilkunan kanssa sekä ”Suomen Virallista lehteä”.

Lähde:
Vuokko Raekallio-Teppo: Knut Kristfrid Sarlin (1882- 1923). Julkaisussa Elämänkertoja ja kuvauksia suvun elämästä. Sukuseura Sarlinin julkaisuja 2. Helsinki 1976.

Lue lisää:
Knut (Veikko) Kristfrid Sarlin

Mainokset