Perinnöksi saatu ja syrjään sysätty taulu sai yllättäen uutta merkitystä. Kirjailija Elina Karjalaisen (os. Saraste) muistelmien lukeminen käynnisti etsinnän, joka johti vanhan kuvan arvoituksen paljastumisen.

P1220578_cor2_1200x880
Siellä se kökötti seinällä, mustanpuhuvana mustissa kehyksissään, ilkikurisesti meitä silmäillen, lierihattu päässä. Lapsia se pelotti niin, että kun oma poika tuli tiettyyn ikään taulu pantiin piiloon ja sinne se unohtui. Nimikin oli niin hassu – ”Maisun Miitrei” – mitähän sekin oikein tarkoitti? Perimätiedon mukaan appiukko oli tuonut taulun mukanaan YH-reissultaan rajan pinnasta. Taulun signeerauksessa mainitaan Suistamo, ja se on päivätty vuonna 1932.

Sattuipa sitten niin, että vuosia myöhemmin, joskus vuonna 2000 luin Elina Karjalaisen (os. Saraste) muistelmien ensimmäistä osaa ”Isän tyttö”. Elina kertoo isästään, varatuomari Erkki Sarasteesta (tuolloin Viipurin hovioikeuden tuomari) ja heidän perheensä elämästä napakoiden tarinoiden muodossa. Yksi kirjan luku oli otsikoitu ”Maisun Miitrei”, joka jostain muistilokeroista pulpautti mieleeni jotain tutunomaista. Tarina oli hauska, niin kuin Elinan kertomukset yleensä ovatkin. Se kuvastaa Erkki Sarasteen humaania luonnetta ja ratkaisuja hänen joutuessaan tuomitsemaan harhautuneita kansalaisia lainrikkomuksista. Miitrei oli ”kyläpelle” ja keksijä, aikansa Spede, omalaatuinen ”menninkäinen”,  joka teki keksintöjä ja rakenteli erilaisia viritelmiä elämäänsä helpottamaan. Hän rakensi asuntoonsa (= hökkeliinsä) ”vesivessan” ja saunaansa vesivoimalla toimivan koneistetun vastan.

Yksi Miitrein keksintöjä oli kaivaa tunneli talonsa edessä kulkevan maantien alitse kulkemistaan helpottamaan. Kuinkas ollakaan, eräänä päivänä tie sortui maaherran auton alla, ja auto putosi tunneliin. Erkin oli pakko tuomita Miitrei vahingonteosta muutamaksi kuukaudeksi Viipurin vankilaan. Vapauduttuaan hän tuli tapaamaan Erkkiä, joka kestitsi Miitreitä kahvilla ja konjakilla. Miitrei oli kovin tyytyväinen vankilassaoloaikaansa. Paikka oli ollut paljon lämpimämpi kuin hänen hökkelinsä ja ruokaa oli saanut joka päivä yllin kyllin. Lopuksi Miitrei sanoi Erkille ihmetelleensä, että ”konsa sie ruotsi minnuu rankasemahan rupiat?”

Elina kertoo, ettei hän tiennyt, mistä Maisun Miitrei oli saanut nimensä. No, minäpä googlasin ja sain asian selville. Hänen oikea nimensä oli Dmitrei Taronen ja hän asui Maisun kylässä.

Lue lisää Miitreistä esim. tältä sivustolta.

Taiteilijasta kerrotaan Tikanojan taidekodin sivuilla seuraavasti

P1220580_1200x900

Toivo Talvi (1882—1947)

Toivo Talvi toimi piirustuksenopettajana (Vaasassa vuoteen 1926 asti) ja samalla myös aktiivisena graafikkona ja kuvittajana. Häntä kiehtoi suuresti Karjala, sen kansantieteellinen tutkimus ja vanha runonlauluperinne. Tässä mielessä hän matkasi 1929-30 Raja-Karjalassa tutkien vanhoja karjalaisia aiheita Suistamolla, Suojärvellä, Ägläjärvellä ja Tolvajärvellä. Matkan tuloksena syntyi sarja etsauksia, jotka ovat kuvituksena myös Martti Haavion Viimeiset runonlaulajat -teoksessa.

Mainokset